Keke ja Tauno

Mulla on nyt outo tilanne: Keken pitäs hoitaa tokoiluja, mutta musta on hauskempaa (lue: helpompaa) ohjata Taunoa tokossa. Taunon pitäs nousta agissa kolmosiin ja mä haluisin treenata vaan Kekeä =D Eli pitäskö unohtaa kisailut ja nautiskella vaan siitä mikä on helppoa ja mukavaa?! Kuinkahan kauan mä jaksaisin vaan fiilistellä treeneissä ilman kisatavoitteita, vois koittaa... ;)

No, asiaan. Agility-rintamalla Taunosta on tullut ihan kakkonen, kun olen tajunnut asioita Keken kanssa. Keke on mahtava agi-koira ja Tauno ei ole. Joten tällä hetkellä en siis panosta Taunoon agilityssä, se menee mitä menee, jos menee... Keke taas on niin hieno, etten pysty olemaan treenaamatta. Nyt projektina on keinun ja keppien opettaminen, molemmat asiat kuulostaa kivasti koira nimeltä... Joten keinu on "kiipee" (kuten kaikki kontaktit) ja kepit on "pujopujo". Taunolla samat asiat on "keinu" ja "kepit", mutta Tauno onkin yksinkertaisempi malli ;) Elina ei usko, että pystyn ohjaamaan eri käskyillä kahta koiraa, mutta se ei ottanutkaan huomioon sitä, että Tauno saattaa jäädä telakalle hyvin nopeasti, kun saan Keken kisakuntoon. Sinä päivänä, kun Keke starttaa ekan agi-kisan, otan skumppaa takalaatikolla. Enkä voi uskoa sen päivän tulevan ennen kuin todella olemme radan suorittaneet, on meillä niin rikkonainen kasvukausi takana! Nyt Keke on aikuinen, ehkä se nyt alkaa kestämään paremmin elämän kolhuja! Tervetuloa skumpalle ainakin Julia ;)

Tokorintamalla Keke on mennyt taas harppauksen eteenpäin. Vire on jo nyt paljon parempi ja seuraamisen paikka on nyt muutettu edemmäs, eli se hieman edistää, kuten Taunokin =) Ja se tuntuu paljon paremmalta, koska näen ja tunnen koiran koko ajan. Metallinouto on parantunut järjettömästi, samoin nouto yleensäkin on taas mukavan vallaton! Eilen iltaruualla se varasti metallikapulalle ja toi sen äkkiä mulle, että pääsee evästämään. Ei voi sanoa muuta kuin vau. Keke ei ole mitenkään toivoton tapaus, vaikka aika syvällä ollaan välillä käyty. Ilmeisesti olen osannut kuitenkin tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan, vaikka välillä onkin tuntunut epävarmalta. Mutta hyvä näin, koira kehittyy silmissä ja tykkään siitä koko ajan enemmän myös muuten kuin sylikoirana ;)

Taunon tottiskausi alkoi eilen. Tein sen kanssa noutoa nameilla, ettei räjäyttele kapulaa. Taunon vire on liian korkea, se vaan sählää koko ajan, mutta sählätköön. Vielä tulee totisempikin paikka, mutta nyt siihen ei ole vielä tarvetta, kun kisatkin on jossain kaukana tulevaisuudessa...

Kevät ja alkukesä näyttää erittäin motivoivalle ja jännittävälle, sillä todella korkealaatuista koulutusta on tarjolla. Kunpa saisin uusia ajatuksia taas eri lajeihin, jotta treenaus olisi koirille riittävän vaihtelevaa. Tuntuu, että aina treenaan niitä ihan samoja juttuja. Mutta eiköhän noilta kouluttajilta luulis jotin irtoavan, kaikilla taitaa olla useampia mitaleja SM-tasolta!