Agilityä ja tokoa

Metalliraivo on alkanut hellittämään, olen tehnyt paljon töitä asian eteen ja valoa on tunnelin päässä. Asiaa helpottaisi kyllä aika paljon, jos ulkona ei olis -15 astetta kokeen aikaan, koska ollaan treenattu vain lämpimällä metallilla. Onneksi kesää kohti mennään, eli viimeistään sitten kesän kisoissa saadaan metalli onnistumaan!

Metalliraivon tilalle on tullut tunnariraivo. Se on yllättävän paljon kesken ja kokeeseen on enää kolme viikkoa aikaa. Nyt täytyy tehdä tunnaria useampi kerta päivässä, jotta muistaa taas käyttää nenäänsä. Olen metalliharjoittelun myötä pelkästään nostanut viettiä noutoon ja sehän näkyy nyt tunnarissa, jota on treenattu huomattavasti vähemmän. Kiire on kova ja maistelee nyt vieraita, vaikka tuokin kyllä oman. Eli aivan väärässä tilassa koko koira. Nyt vähän jarrua, koitan tehdä sitä namijuttua, jolla sain Taunonkin relaamaan.

Agilityn suhteen on hyvin ristiriitainen olo. Omasta ohjauksesta on jotenkin lähtenyt se iloisuus ja taisteluasenne. Kisoissa luovutin heti, kun tuli virhe. Ei niin saa tehdä, jos maksaa minuutin suorituksesta 15 euroa (eikä tietysti muutenkaan)!! Täytyy aina ottaa kaikki radasta irti, jotta voi kehittyä ohjaajana. Toisella radalla olin aivan erilainen ja tehtiin heti paljon tehokkaampi suoritus, josta jäi myös Taunolle hyvä mieli. Yhdestä esteestä ohjasin ohitse, mutta muuten ihan hieno rata. Ja Tauno kuuntelee mun ohjausta todella hyvin, vaikkei edelleenkään käänny. Kunpa oppisin tutustumaan rataan koiran näkökulmasta, jotta osaisin vekeillä ja puolivalsseilla säätää niitä hyppylinjoja sellaisiksi, ettei koiran tarvitsekaan kääntyä, vaan saisin sen linjan jo ennen hyppyä sellaiseksi, että koira väkisin tippuisi kohtaan, josta sen olisi helppoa jatkaa seuraavalle esteellä ilman turhia kaarteluja. Vielä vaikeemmaksi asian tekee se, että Keke kääntyy sillä mun nykyisellä ohjauksella ihan mielettömän upeasti, se kun on sellainen silakka, jonka on helppo taipua kropastaan hypyn aikana. Joten tekee mieli vaan ohjata Kekeä ;) Jaanan treenien jälkeen tein pienen variaation treeniradasta Kekelle sopivaksi (se kun ei osaa keinua eikä rengasta), enkä ole ikinä ollut niin tyytyväinen Kekeen kuin silloin. Se osas ihan kaiken heti! Monta uutta asiaa tuli radan aikana (mm. pimeä putkikulma, jonka jälkeen kääntyminen ulospäin, eteen irtoaminen ilman mitään apuja ja monta muuta ohjausta, joita en tiennyt Keken edes osaavan). Keke meni huomattavasti pienemmillä teillä kuin Tauno ja oli ihan älyttömän hieno kaikin puolin. Tuli heti kauhee himo opettaa sille esteet vihdoin ja viimein kuntoon, joten tehtiin A-estettä (täydellinen) ja rengasta (osaa ihan alkeet vasta). Keke on ihan älyttömän valmiin tuntuinen agilitytreeneihin, vaikka sillä on tehty tosi vähän, eikä koskaan tavoitteellisesti ja järjestelmällisesti yhtään mitään agilityyn liittyvää. Keken kanssa on helppo nauttia agilitystä, koska se haluaa mennä ihan täysillä ja murisee matkalla päästäkseen vielä vähän lujempaa! Ihana ihana koira =) Taunokin on ihan kiva ohjata, mutta en saa koskaan sen kanssa sellaista tunnetta kuin Keken kanssa, joka todella haluaa tehdä juuri niin kuin näytän ja vielä vähän nopeammin!